Kun joulupukki kiinni jäi

Joulu on kulta-aikaa monille näyttelijänlahjoilla ja yrittäjänluonteella varustetuille ihmisille. Pullea vatsa ja matala ääni ovat plussaa, mutta ilmankin on tiettävästi selvitty. Joulupukki vierailee monissa suomalaiskodeissa vuosittain, mutta tekoparran ja nutun alle tarvitaan oikea henkilö roolia esittämään. Vai tarvitaanko? Kysymys oikean joulupukin olemassaolosta ei ehkä ole valtakunnallista uutiskynnystä ylittävä juttu, mutta usko tai älä, kyllä sitä yritetään selvittää kuumeisesti. Keräsimmekin muutaman hauskan tositarinan tapauksista, jossa vierailulle tuleva joulupukki on joutunut kerrassaan hankalaan tilanteeseen, kun hänen henkilöllisyyttään Korvatunturin ukkona on epäilty. Joskus myös syystä – parran takaa on toisinaan paljastunut todellinen valepukki. Lapset ovat taitavia salapoliiseja! Oheisten tarinoiden kokijoiden nimet on muutettu. Voimme kuitenkin vakuuttaa, että sattumukset ovat totisinta totta ja suurimmaksi osaksi suoraan 90-luvulta.

Värivirhe

Taisin olla 4- tai 5-vuotias, kun meillä vieraili huomattavasti tavanomaisesta poikkeava pukki. Nuttu ei ollutkaan kolapullonpunainen, vaan räikeän vihreä. Olisi varmaan voinut sanoa, että sillä kertaa joulupukki otti kaiken irti ugly christmas sweaters -tyylistä soveltaen sen rumaksi pukinnutuksi. No, tietäväisempi kaveri varmaan olisi todennut jo tässä kohtaa, että nyt yritetään jymäyttää lasta halvalla juksutuksella. Tämä meni kuitenkin täydestä kuin väärä raha, sillä kuvaputkitelevisiomme oli juuri joulun alla mennyt rikki siten, että värit kuvassa olivat väärät. Vieläpä siten, että punainen vaihtui vihreäksi. Näin ollen esimerkiksi Joulupukin kuuma linja -ohjelmassa vilisi poskiaan myöten vihreitä tonttuja. Joulupukkia ei tullut aattona kyseenalaistettua, mutta kysymyksiä vanhemmille riitti, etenkin kun televisio saatiin pyhien jälkeen huoltoon ja värit palasivat. Asia jäi vaivaamaan niin paljon, että pari vuotta myöhemmin päätin käydä ullakon läpi löytääkseni vihreän nutun todisteeksi valepukista. Siellähän se tulikin vastaan – vanha vihreä saunatakki! – Matti, 30

Pukki selvisi puhumalla

Lapsena vietimme paljon aikaa yhdessä serkkujen kanssa, vaikka koko joukon ikähaitariin mahtuikin helposti lähes vuosikymmen vanhimmasta nuorimpaan. Tässä joukossa perimätieto kulki, oli kyse sitten ritsojen tekemisestä tai pihlajanmarjojen ammuskelusta koiranputkella. Vaikka vanhempiani en muuten voikaan arvostella, onkin siksi kyllä pakko ihmetellä, miten heidän mielestään oli hyvä idea värvätä joulupukin esittäjä samasta salaseurasta. Kävi nimittäin niin, että serkuista vanhin oli pyydetty pukiksi, mihin hän iloisin mielin kyllä suostui. Eteistä pidemmälle hän ei kuitenkaan päässyt, sillä tunnistin hänet heti äänestä. Ja siinä menikin jo pukilla hetkiseksi pasmat sekaisin. Mitään hän ei kuitenkaan myöntänyt, vaan onnistui itse asiassa vetämään esityksen loppuun ja vakuuttelemaan hyvinkin tehokkaasti, ettei edes tiedä, keneksi häntä luullaan. Pakko myöntää, että selittely tehosi, enkä pukin käynnin jälkeen ollutkaan enää yhtään varma siitä, että olin tunnistanut pukin esittäjän. Välipäivät menivät kiivaan ”olikse”-pohdiskelun merkeissä. Pukki selvisi siis tilanteesta samalla tavalla, jolla oli kiinni jäänytkin: puhumalla. Mainittakoon nyt vielä varmuuden vuoksi, että serkkuhan se tosiaan kyseessä oli! – Jari, 26

Rock-pukki pinteessä

Meitä oli useamman sisaruksen joukko odottamassa joulupukkia, ja tiedossa kyllä oli, että joku pukkia esittää itse Korvatunturin isännän sijaan. Sitä, kuka tarkalleen sieltä saapuu, ei kuitenkaan tiedetty. Vuosittainen perinne olikin arvuutella asiaa välipäivinä kuin Sherlock Holmes konsanaan, esitellä spekulaatioita ja käydä kaikki mahdolliset teoriat läpi. Joskus jopa pukin pituus mittautettiin huomaamatta käynnin yhteydessä, jotta selvittelylle olisi kaikki todistusaineisto käytettävissä. Yhdestä joulusta tuli selvittelytyön suhteen kuitenkin pettymys, sillä pukki selvisi saman tien. Kyseessä oli naapuritalon poika, joka oli ollut tuttu näky pihatiellämme mopoja ja muita vempeleitä pärisyttämässä. Kiinni hän jäi suorastaan typerällä huolimattomuudella. Moottorin pärinän lisäksi hänen sydäntään lähellä oli nimittäin rock, ja hänen rannettaan koristelivat vielä joulunakin festarirannekkeet, joita hän oli kesän aikana kerännyt. No, olimmehan me lapset nuo rannekkeet moneen kertaan nähneet, joten meitä oli turha yrittää jymäyttää, kun pukinnutun hihasta näkyi koko kokoelma Ruissista Roskildeen. Pukki laitettiin myöntämään kaikki. Tuota joulua muistellaan vieläkin. Älkää koskaan aliarvioiko lasten tarkkaavaisuutta yksityiskohtien suhteen! – Satu, 28

Tarinoiden opetus on, että lasten silmät ja korvat ovat tarkat – usein tarkemmat kuin aikuisten. Jos tämä ei ole osa joulun taikaa, niin mikä sitten? Ja vaikka joulupukki toisinaan esiintyy suorastaan ammattimaisten esiintyjien avulla, toisinaan taas paremminkin kesäteatteriin sopivana puskafarssina, on pukkiin lupa uskoa! Voihan kyse olla vaikka tilanteesta, jossa pukki on vielä uransa alussa, niin kuin ”Mutta mitä tapahtui joulupukille?” -elokuvassakin tapahtuu. Toinen opetus varmaankin on, että joulupukki saa näyttää milloin miltäkin: niin vihreät pukit kuin rock-pukit ovat pukkeja hekin! Jos siis sinulle on tiedossa keikkaa joulupukkia esittäen, lähde rohkeasti luomaan pukista omanlaisesi hahmo hieman asua varioimalla. Miten olisi vaikkapa pukki, jonka muhkeaa (tyyny)vatsaa peittää jouluneule? No hou hou hou, mikä ettei!